SANA SINULLE

"Jos Jumala tahtoo"  


Tellervolla ja minulla oli kunnia ja ilo, että Siperian helluntaiunionin silloinen piispa Ivan Marcuk oli yövieraanamme. Eräänä iltana söimme yhdessä iltapalaa. Ivan nauttii erikoisesti hyvin tummasta teestä. Ivan on kotoisin Ukrainasta, mutta nykyisin hän asuu Ulan Udessa, Burjatian pääkaupungissa. Hän kertoi mitä Neuvostoliiton aikana tapahtui pienessä kylässä.

Talossa asui harras, uskovainen vaimo ja hänen miehensä joka ei uskonut Jumalaan. Vaimolla oli lähes aina tapana sanoa: "Jos Jumala tahtoo". Eräänä aamuna mies pyysi vaimoaan valmistamaan aamiaisen. Vaimo sanoi: "Jos Jumala tahtoo". Hetken päästä vaimo oli tehnyt herkullisen aamupalan. Hän asetti sen kauniisti pöydälle. Mies valmistautui syömään, mutta pysähtyi odottamaan vaimoaan joka hääräili lieden lähellä. Mies sanoi vaimolleen: - Emmekö voi jo aloittaa aamiaisen syömisen? Vaimo katsoi miestään ja sanoi: - Jos Jumala tahtoo? Mies hermostui ja sanoi äkäisenä vaimolleen: - Miksi sinä aina sanot "Jos Jumala tahtoo". Aamiainen on jo valmis ja katettu ja sinä vain sanot: "Syödään jos Jumala tahtoo".

Mies aloitti syömisen. Samaan aikaan ovelle kolkutettiin. Sisään astui kaksi turvallisuuspoliisia.. He sanoivat miehelle: - Seuraa meitä. Nyt lähdetään. Yllättynyt ja pelästynyt mies vastasi: - Syön ensi tämän aamiaisen ja sitten voimme lähteä. Vanhempi turvallisuuspoliisi vastasi napakalla äänellä: - Me kyllä huolehdimme, että saat vatsasi täyteen. Niin miehen täyttyi jättää valmiiksi katettu aamiainen ja seurata poliiseja. Hänet tuomittiin puolueen vastaisesta toiminnasta kahdeksaksi vuodeksi työleirille Siperiaan. Siperiassa mies joutui osallistumaan raskaaseen työhön kaivoksilla. Paljon vankeja kuoli aliravitsemukseen ja sairauksiin. Ukrainalaisen miehen kanssa oli samassa parakissa paljon toisinajattelijoita, ja myös muutamia kristittyjä. Heidät oli tuomittu pakkotyöhön koska he olivat innokkaasti levittäneet evankeliumia. Muutaman vankilavuoden jälkeen työleirillä oli meneillään voimakas, hengellinen herätys. Ukrainalainen mies tuli uskoon. Hän kuunteli öisin parakissa pidettyjä jumalanpalveluksia. Uskonsa tähden vangitut saarnaajat pitivät puheita. Heillä ei ollut Raamattua, mutta he muistivat ulkoa pitkiä lukuja Raamatusta.

Perestroikan ja glasnostin alkaessa kaikki vangit vapautettiin. Osa kristityistä vangeista jäi kuitenkin työleirin lähelle julistamaan evankeliumia. Esimerkiksi useat Siperian Angarskin alueella olevat seurakunnat ovat vapautettujen vankien perustamia. Ukrainalainen mies matkusti Siperiasta junalla Ukrainaan, tuhansien kilometrin päässä sijaitsevaan kotikyläänsä. Junasta noustessaan hän katsoi uteliaan ympärilleen. Kahdeksassa vuodessa kotikylä oli kuitenkin muuttunut vain vähän. Kohta hän oli kotitalonsa vieressä. Päivä oli kaunis. Keväinen aurinko paistoi lämpimästi ja linnut lauloivat lehtevissä puissa. Ukrainassa pienten omakotitalojen ympärillä on aina laudoista tehty aita. Portista pääsee pihapiiriin jonka maa-ala käytetään tarkoin hyödyksi. Niissä kasvatetaan porkkanaa, punajuuria, perunoita, sipuleita ja monia muita juureksia. Ensimmäistä kertaa kahdeksaan vuoteen hän on taas kotona. Portti on suljettu, mutta mies näkee, että keittiön ikkuna on auki. Hän huutaa kovalla äänellä vaimonsa nimen. Keittiössä ahkeroiva vaimo ei kuullut ääntä kunnolla. Siksi hän vastasi keittiöstä kovalla äänellä: - Kuka siellä? Mies huusi portilta vastauksen. - Sinun miehesi, jos Jumala tahtoo.

Jaakob kirjoittaa kirjeessään. - Teidän tulisi sanoa: "Jos Herra tahtoo ja me elämme, niin teemme tämän tai tuon". Apostoli Paavali sanoi Efeson kristityille: "Minä palaan jälleen teidän tykönne, jos Jumala suo". Tarkoitus ei varmaankaan ole, että jokaisessa asiassa toistamme kuin mekaanisesti: "Jos Jumala tahtoo". Mutta toisaalta, emme saa koskaan asennoitua liialliseen itseluottamukseen tai siihen, että unohdamme, että koko elämämme on Jumalan kädessä. Elämän oikea asenne on tiedostaa sisimmässä, että kaikki sittenkin riippuu siitä "Jos Jumala tahtoo".

Eero Ketola