SANA SINULLE

Luonto on täynnä Jumalan ihmeitä 

 

Kävely tyynenä kesäpäivänä meren rannalla on mieltä rauhoittavaa. Taivaalla on valkoisia poutapilviä ja vesi siirtää lintujen äänet aivan kuin ne olisivat aivan vieressä. Sirot lapintiirat lentävät kevyin, hieman nykivin siiveniskuin. Ne kiertävät nimiä ja karikkoja etsien kolmipiikkejä, jotka ovat lapintiiran mieluisinta ravintoa.

Lapintiiran taidokas lento on helpon tuntuista ja vaivatonta. Lapintiiran tekee mielenkiintoiseksi myös sen täysin käsittämättömän pitkä muuttomatka. Täällä pohjoisessa pesivä lapintiira viettää talven Etelämantereen läheisyydessä. Matkaa sinne on suorinta tietä noin 17 000 kilometriä. Muuttomatkan pituus on enemmän kuin millään muulla maamme lintulajilla. Tosin maassamme pesivä kalatiirakin on tehnyt samanmittaisen matkan etelään. Lapintiirat lähtevät muuttomatkalle heti kun poikaset ovat lentokykyisiä. Varsin usein vanhemmat ruokkivat poikasiaan vielä muuttomatkalla. Pohjanlahden ja Lapin lapintiirat muuttavat suoraan länteen Atlantille. Marraskuussa ensimmäiset lapintiirat ovat Afrikan eteläkärjessä. Sieltä ne jatkavat matkaa, kunnes kohtaavat Etelämannerta ympäröivän ahtojäävyöhykkeen. Eteläisen pallonpuoliskon kesän ajan lapintiirat kalastelevat krillejä, pieniä äyriäisiä. Valtamerten eläinplanktonia edustavat krillit ovat erityisesti Eteläisen jäämeren ekosysteemissä tärkeä eliöryhmä. Ne ovat monien valaiden, merilintujen ja kalojen keskeistä ravintoa.

Maaliskuussa lapintiirat lähtevät takaisin kohti pohjoista. Yhden vuoden ikäiset lapintiirat eivät lähde matkalle vaan kalastelevat koko seuraavan vuoden Etelämantereen vesissä. Lapintiirat rientävät kohti pesimäpaikkojaan rengastustietojen perusteella noin 300 kilometrin päivävauhtia. Tämä on hämmästyttävä voimannäyte noin pieneltä linnulta.

Lapintiira on pohjolassa silloin, kun päivä on pisimmillään ja on valoisaa. Lapintiira on Etelämantereen tuntumassa silloin, kun siellä on päivä valoisimmillaan. Missä on valoa, siellä on lapintiira.

Kuinka sattuva esimerkki tämä on meille kristityille. Meidän tulee oleskella ja elää siellä missä on valoa. Johannes kirjoittaa ensimmäisessä kirjeessään:

"Tämä on se sanoma, jonka olemme häneltä kuulleet ja jonka julistamme teille: Jumala on valo, hänessä ei ole pimeyden häivää. Jos sanomme elävämme hänen yhteydessään mutta vaellamme pimeässä, me valahtelemme emmekä seuraa totuutta. Mutta jos me vaellamme valossa, niin kuin hän itse on valossa, meillä on yhteys tosiimme ja Jeesuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä".

Eero Ketola