Erämaan tuolle puolelle

Teksti ja kuva: Eero Ketola

Mooses vietti lapsuutensa, nuoruutensa ja aikuisuutensa neljänkymmen vuoden ikään saakka Egyptissä. Hovissa oli yltäkylläinen elämä. Mooses sai kaikkea mitä hän halusi. Häntä opettivat maailman parhaat opettajat. Adoptoitua prinssiä ympäröi käsittämätön loisto ja rikkaus.

Muutos Mooseksen elämässä oli mittasuhteiltaan selittämätön. Saatuaan neljänkymmen iässä selville heprealaisen alkuperänsä hän kiivastui nähdessään egyptiläisen lyövän heprealaista orjaa. Moosen tappoi hänet. Rikkaus ja yltäkylläisyys vaihtui pakomatkaan ja kuivaan erämaahan. Mooses paimensi neljäkymmentä vuotta appensa Jetron lampaita ja vuohia. Neljäkymmentä pitkää vuotta paimenena.

Mooses oli uskollinen, kuuliainen ja nöyrä. Työ oli yksitoikkoista ja väsyttävää. Varjoa paahtavalta auringolta oli vaikea löytää. Ympärillä oleva "seurakunta" muodostui lampaista ja vuohista. Mikään eläimistä ei ollut Mooseksen omaisuutta. Ainoa omaisuus oli käytössä kulunut paimensauva.

Mooses paimensi lampaita ja vuohia "erämaan tuolle puolelle" saakka. Hän tuli vihdoin Jumalan vuoren, Hoorebin juurelle. Siellä Herra, heprealaisten Jumala kohtasi paimenta.

Mooseksesta tuli Israelin kansan johtaja kahdeksankymmenen vuoden iässä. Hän oli johtaja, joka johdatti israelilaiset pois Egyptin orjuudesta. Hänestä kasvatettiin Egyptin johtajaa, mutta hänestä tuli sorrettujen israelilaisten johtaja.

Hoorebin juurella Jumala ilmaisi nimensä: "Jumala vastasi Moosekselle: Minä olen se, joka minä olen. Ja hän sanoi vielä: Sano israelilaisille näin: Minä olen lähetti minut teidän luoksenne". Mooseksen "seurakunta" muuttui lampaista israelilaisiin.

Johannes kirjoitti evankeliumissa Jeesuksen seitsemästä Minä olen, kreikaksi ego eimi- julistuksesta. Näin Johannes eräässä mielessä palaa Siinain erämaahan ja Mooseksen elämään. Sinne kauas, jossa Jumala ilmaisi nimekseen Minä olen.

Johanneksen evankeliumissa, luvussa kymmenen on yksi turvaa ja lohtua tuovat Jeesuksen Minä olen julistuksista.

"Minä olen se hyvä paimen. Hyvä paimen antaa henkensä lammasten edestä. Mutta palkkalainen, joka ei ole paimen ja jonka omia lampaat eivät ole, kun hän näkee suden tulevan, niin hän jättää lampaat ja pakenee; ja susi ryöstää ja hajottaa ne. Hän pakenee, sillä hän on palkattu eikä välitä lampaista. Minä olen se hyvä paimen, ja minä tunnen omani, ja minun omani tuntevat minut, niin kuin Isä tuntee minut ja minä tunnen Isän; ja minä annan henkeni lammasten edestä. Minulla on myös muita lampaita, jotka eivät ole tästä lammastarhasta, myös niitä tulee minun johdattaa, ja ne saavat kuulla minun ääneni, ja on oleva yksi lauma ja yksi paimen".

Jeesuksen sanat nostavat ajatuksemme pääsiäisen tapahtumiin. Jeesus antoi henkensä lammasten edestä. Hän ei paennut Getsemanessa. Hän suostui vapaaehtoisesti Isän tahtoon. Hän kärsi, kuoli

ja hänet haudattiin. Jumala herätti hänet kuolleista. Jeesus nousi ylös taivaaseen. Hän on antanut omilleen lupauksen: "Minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun saakka".

Elämässämme on hyviä ja huonoja aikoja; iloa ja murhetta. Mutta Jeesus on luvannut olla meidän kanssamme joka päivä. Hän on ajaton, sama ja muuttumaton: Minä olen.