Hänen suuret tekonsa

Teksti ja kuva: Eero Ketola

"Sillä hänen näkymätön olemuksensa, hänen iankaikkinen voimansa ja jumalisuutensa, ovat, kun niitä hänen teoissansa tarkataan, maailman luomisesta asti nähtävinä, niin etteivät he voi millään itseään puolustaa". Paavalin kirje Roomalaisille 1:20

Kevättalviset pakkaspäivät ovat kauniita. Lumi verhoaa puut ja aurinko pysyttelee taivaalla jo paljon kauemmin kuin sydäntalvella. Pienen metsämökkimme rannalla avautuu näkymä järvelle, jonka jäällä on aivan valkoista lunta. Siellä täällä lumessa on eläinten jälkijonoja. Mökkitiellä on usein ilveksen jälkiä. Saukko on etsinyt laiturin alta mahdollisuutta löytää pientä, sulana olevaa aukkoa.

Talvinen metsäluonto on hiljainen. Pienten tiaisten parvi lennähtää lähipuihin. Useat linnuista ovat aloittaneet ravinnon varastoimisen jo loppusyksyllä. Nyt ne etsivät puun kuorten välistä, oksien tyvialueilta ja oksien kärjistä ravintoa. Kaikilla lajeilla on oma, lajityypillinen ruuan kätkemispaikka. Kuusitiainen kätkee löytämänsä herkut aivan oksan kärkeen, töyhtötiainen puiden oksistoon ja hömötiainen lähelle runkoa. Puukiipijä sitten tulee naskalinokallaan irrottamaan tiaisten piilottamia hyönteisiä ja siemeniä kuoren raoista. Tali- ja sinitiaiset eivät kerää ravintoa talveksi. Ne hyörivät kaikkialla puiden oksilla etsien ravintoa.

Ympäröivä luonnon kauneus herättää kiitosmielen Jumalaa kohtaan. Hän on luonut kaiken kauniiksi ja täydelliseksi. Luomakunta todistaa ja puhuu elävästä Jumalasta, kaiken Luojasta. Hän on näkymätön, mutta hänen iankaikkinen voimansa ja jumalisuutensa tulevat esiin hänen teoissaan. Ne ovat nähtävinä. Ihminen ei voi puolustautua sillä, todisteet persoonallisen Jumalan olemassaolosta ovat kaikkien nähtävänä. Jumala puhuu tavalla ja toisella. Yksi tapa, jolla Jumala puhuu, on hänen ihmeellinen luomakuntansa.

Ihminen voi nähdä kaikkialla ympärillään Jumalan kätten työt. Niiden edessä syntyy kiitos ja ylitys Jumalalle joka lähetti oman Poikansa maailmaan pelastamaan sinut ja minut.