Herra on meidän linnamme

17.03.2020

Teksti Ari Heikkinen Kuva: Eero Ketola

Tällaisena koronaviruksen aikana on hyvä muistuttaa itseämme, että Herra on meidän linnamme ja turvapaikkamme. Tultuamme uskoon Jeesukseen Kristukseen meidät on vanhurskautettu ja meille on avattu vapaa pääsy Jumalan yhteyteen, jossa saamme olla korkeimman suojassa ja sanoa: "Sinä Herra, olet linnani ja turvanpaikkani. Jumalani, sinuun minä turvaan." Ja Herra pelastaa sinut ansasta ja pahan sanan vallasta. Hän levittää siipensä yllesi, ja sinä olet turvassa niiden alla. Hänen uskollisuutensa on sinulle muuri ja kilpi. Sinun ei tarvitse petätä yön kauhuja eikä päivällä lentävää nuolta, ei ruttoa, joka pimeässä liikkuu, eikä tautia, joka riehuu keskellä päivää. Vaikka viereltäsi kaatuisi tuhat miestä ja ympäriltäsi kymmenentuhatta, sinä säästyt. (Ps 91)

Meidän ei siis tarvitse toimia pelosta käsin ja siksi eristää itsemme, vaan voimme olla turvallisella mielellä. Mutta miten sitten suhtautua yhteiskunnan meille nyt asettamiin rajoituksiin, kun Jumalan sana vakuuttaa meidän oleva turvassa?

Uuden testamentin mukaan esivalta on Jumalan palvelija, joka toimii parhaaksemme ja sen vallankäyttäjät ovat saaneet häneltä valtuutensa. Sen tähden meidän on viisasta suostua toimiaan esivallan ohjeidenmukaisesti. (RM 13)

Nyt annettujen rajoitusten ytimessä on terveysviranomaisten tiedot viruksen tarttumistavoista, taudin itämis- ja tarttumisajankohdista ja taudin kestosta, sekä niihin tietoihin perustuva suunnitelma viruksen leviämisen tehokkaaksi lopettamiseksi.

Pahinta tässä virustaudissa on, että tauti tarttuu toiseen ihmiseen jo useita päiviä ennen taudin ensimmäisiä oireita ja tarttuu vaikka henkilö ei itse lopulta sairastuisikaan. Kukka tahansa voi olla viruksen levittäjä täysin tietämättään. Meille on kerrottu, että taudin itämisaika on alle kaksi viikkoa ja taudin arvioidaan olevan ohi kolmessa viikossa. Virus tarttuu lähikontaktissa pisaratartuntana sekä koskettamalla pintoja, joita viruksen kantaja on koskettanut jo useita päiviä aiemmin.

Jos kaikki ihmiset olisivat liikkeellä ja tapaisivat toisiaan vapaasti, niin tartunta etenisi ihmiseltä toiselle valtavan nopeasti, suuri osa ihmisistä sairastuisi ja virus kuolisi vasta, kun kaikki saisivat immuniteetin. Rajoittamalla tapaamisten määrää ja tiheyttä voidaan viruksen leviämistä rajoittaa todella merkittävästi, koska tällöin jokaisen ihmisen mahdollisuudet viruksen saamiseen harvenevat sekä mahdollisuudet viruksen tartuttamiseen toiseen harvenevat ja lopulta virus kuolee ennen kuin kaikki ihmiset ehtivät sairastua. Tärkeää on, että rajoittavat toimenpiteet ovat koko ajan tehokkaita. Lipsuminen niistä aiheuttaa, että virus ei kuole vaan se voi aloittaa "uuden epidemian".

Viruksen erityisen ikävä puoli on, että se on vanhemmille ihmisille valtavan paljon vaarallisempi kuin nuoremmille. Iältään yli 70-vuotiaalle sairauden riskit ovat 190 kertaa suurempia ja yli 80-vuotiaille 300 kertaa suurempia kuin keski-ikäisille ihmisille. Yhteiskunta näkee sairaanhoidon tarpeen valtavasti suurempana ja haluaa yli 70-vuotiaiden liikkumista rajoittamalla sekä suojella vanhoja ihmisiä virustartunnalta, että mahdollistaa hoitokapasiteetin olemassaolon niille, jotka kaikista toimenpiteistä huolimatta sairastuvat vakavasti.

Seurakuntalaisina olemme turvallisella mielellä, emmekä ole pelokkaita omasta sairastumisestamme. Ei katsota vain omaa vaan toistenkin parasta (Fil 2:4) ja toimitaan kaupunkimme parhaaksi ja rukoillaan sen puolesta (Jer 29:7).