Huomaatko elämässäsi olevaa hyvyyttä?
Teksti: Enni Becker. Kuva: Eero Ketola
Hiljattain Raamattua lukiessani luin ensimmäistä kirjettä tessalonikalaisille. Löysin sieltä kohdan, jonka olen lukenut hyvinkin monta kertaa. Tällä lukukerralla se kuitenkin pomppasi erityisesti silmilleni.
Iloitkaa aina.
Rukoilkaa lakkaamatta.
Kiittäkää joka tilanteessa, sillä sitä Jumala tahtoo teiltä Kristuksessa Jeesuksessa. (1. Tess 5:16-18)
Paavali sanoo; "kiittäkää joka tilanteessa" ja se jäi erityisesti mieleeni.
Raamattu puhuu paljon kiittämisestä ja ilosta, myös niissä hetkissä, kun ei tunnu löytyvän mitään mistä kiittää. Paavalikin käskee tessalonikalaisia kiittämään Jumalaa joka tilanteessa.
Monesti meillä ihmisillä on huono tapa huomata elämässämme ne huonoimmat puolet. Keskitymme usein negatiivisuuteen.
Jokin on aina pielessä ja vain hyvin harvoin kohtaamme sellaisen hetken, jossa kaikki on ihanaa ja kaikki tuntuu mahtavalta. Ne hetket sattuvat myös hyvin usein olemaan erittäin lyhyitä.
Negatiivisuus saattaa olla meille monelle tavallista.
Muistatko itse elämässäsi viime ajoilta sellaisen hetken, jossa aidosti koit kiitollisuutta? Osalle se saattaa olla päivittäistä.
Itse koen sen ajoittain haastavaksi. Elämän eri murheet ja haasteet saattavat viedä ison osan huomiostani, enkä osakkaan nähdä niitä elämäni hyviä asioita.
Tuo tähän konkreettisen esimerkin;
Jokainen meistä sairastuu ajoittain esimerkiksi flunssaan. Se on aina yhtä ärsyttävää ja aiheuttaa erilaisia inhottavia oireita.
Usein alan itse flunssan aikana miettimään sitä, kuinka olisi pitänyt olla kiitollisempi silloin, kun pystyi hengittämään vapaasti. Olisi pitänyt olla tyytyväinen silloin kun ei tarvinnut niistää joka toinen minuutti, tai silloin kun kurkku ei ollut kipeä jokaisella nielaisemalla.
Vasta silloin alkaa arvostamaan elämää ilman flunssaa.
Ehkä tämä on muillekin tuttua.
Filippiläsikirjeessä Paavali sanoo näin:
Iloitkaa aina Herrassa! Vieläkin minä sanon: iloitkaa! Tulkoon teidän lempeytenne kaikkien ihmisten tietoon. Herra on lähellä.
Älkää olko mistään huolissanne, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukoillen ja anoen kiitoksen kanssa Jumalan tietoon, ja Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, varjelee teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa.
Sitten vielä, veljet, kaikki mikä on totta, mikä kunnioitettavaa ja oikeaa, mikä puhdasta, rakastettavaa ja hyvältä kuulostavaa, jos on jokin hyve ja jotakin kiitettävää, sitä ajatelkaa.
Paavali sanoittaa tämän ihanasti, puhumalla siitä, miten voimme jättää kaikki huolemme kokonaan Jumalalle. Voimme luottaa häneen ja samalla kääntämään katseemme kaikkeen hyvään mitä meillä on;
"kaikki mikä on totta, mikä kunnioitettavaa ja oikeaa, mikä puhdasta, rakastettavaa ja hyvältä kuulostavaa, jos on jokin hyve ja jotakin kiitettävää, sitä ajatelkaa"
Tämä puhuu asenteen muutoksesta, negatiivisuudesta positiivisuuteen.
Itseasiassa, kun luemme tätä kaunista kuvausta totuudesta, kunnioitettavasta ja oikeasta, puhtaudesta ja rakastettavasta, asiasta, mieleeni tulee yksi hyvinkin sopiva henkilö tähän kuvaukseen ja yksi hyvinkin täydellinen hyve jonka tämä sama henkilö on tehnyt jokaisen meidän puolesta.
Meillä on huonoinakin hetkinä Jeesus, johon kiinnittää katseemme päivittäin, kun ympärillämme ja elämässä tapahtuvat asiat painavat mieltämme.
Ihminen on välillä luonnostaan murehtiva.
Emme aina osaa luottaa, että asiamme menisivät niin kuin toivoimme, emmekä osaa aina nähdä kaikkea hyvää, mitä olemme saaneet. Juuri siksi voimme kääntää katseemme ristiin.
Vaikka kaikki muu tuntuisi olevan huonosti, koettelemuksista ja kiusauksista huolimatta, saamme olla kiitollisia lahjasta, jonka olemme saaneet vastaanottaa:
Pelastus, jonka Jumala meille antoi suuressa armossaan poikansa Jeesuksen Kristuksen kautta.
Jeesus voi antaa meille ilon synkimpään hetkeen, aidon ilon.
Ei sitä mitä maailma sanoo iloksi, vaan ilon joka tulee siitä, kun luotamme siihen, ettei tämän elämän raskaat asiat eivät ole mitään verrattuna siihen mitä tulemme saamaan iankaikkisessa elämässä, joka Jeesus on meille työnsä kautta valmistanut.