Juhannus

Teksti ja kuva: Eero Ketola

Juhannus on keskikesän juhla. Kaikki luonnossa on vihreää ja kaunista. Linnunpoikasten ääniä kuuluu pihoilla, puutarhoissa ja metsissä. Useat linnut ovat lopettaneet jo laulunsa, mutta lyhyen yön tunteina taitavimmat laulajat esittävät konserttejaan. Mitä vaatimattomamman värinen lintu, sitä kauniimpi on sen ääni. Mitä tummempi on yö, sitä voimakkaampi laulu on.

Juhannuspäivä on Suomen lipun päivä. Silloin siniristiliput liehuvat kotien pihoilla, julkisissa rakennuksissa ja kesämökeillä. Juhannuksena sukulaiset kokoontuvat yhteen nauttimaan yhdessä Suomen kesästä. Saunat lämpiävät ja grillihiilet hohtavat punaisina.

Jo viikko tai kaksi ennen juhannusta seurataan tarkkaavaisesti säätiedotuksia. Minkälainen on juhannuksen sää? Muistan juhannuksen, jolloin juhannusaattona oli viileämpää kuin jouluattona. Muistan juhannusaaton, jolloin oli suorastaan tukahduttava helle. Tosinaan juhannuksena sataa kuin saavista kaatamalla. Muistan juhannuskonferenssin Katinalan raamattukoulussa. Armeijan miehistönkuljetusvaunut kiskoivat juhlavieraiden autoja ylös savesta ja liejusta. Tällaiset juhannukset jäävät mieleen. Useimmiten juhannuksen sää on miellyttävä, ei liian kuuma eikä liian kylmä, puolipilvinen keskikesän mukava sää. Tavallinen kesäsää, joka ei niin jää mieleen.

Maanantina 24. kesäkuuta on Johanneksen päivä. Johanneksella tarkoitetaan Johannes Kastajaa. Johannes oli saarnaaja, jonka puheet korostivat oikeudenmukaisuutta ja mielenmuutoksen välttämättömyyttä. Hänen pukeutumisensa kertoi elämäntyylistä, joka ei tavoitellut korkealle eikä loisteliaisiin palatseihin.

Ihmiset lähtivät kaupungeista ja kylistä kuuntelemaan Johannesta. Johannes oli Jeesuksen tulon edelläkävijä. Johannes saarnasi, että ihmisten keskellä oli jo tuleva Messias. "Teidän keskellänne seisoo hän, jota te ette tunne".

Johannes näki serkkunsa, Jeesuksen. Hän ei esitellyt häntä serkkunaan vaan hän kiinnitti katseensa kohti Jeesusta ja sanoi: "Katso, Jumalan Karitsa!"

Kaksi Johannes Kastajan opetuslasta kuuli, kuinka Johannes huudahti: "Katso, Jumalan Karitsa! Opetuslapset olivat Andreas ja Johannes, Sebedeuksen poika. Kummatkin Gennesaretin järven kalastajia.

Andreas ja Johannes seurasivat Jeesusta ja viipyivät hänen tykönään koko päivän. He tulivat vakuuttuneeksi, että Jeesus on Messias, kreikaksi Kristus. Kristus merkitsee voideltu.

Ratkaisevaa oli Johannes Kastajan sanat: Katso, Jumalan Karitsa!".

Ensimmäiseksi Andreas kertoi veljelleen Simon Pietarille: Me olemme löytäneet Messiaan". Messiasta oli odotettu jo kauan. Johannes ja Andreas löysivät hänet.

"Andreas vei hänet (Pietarin) Jeesuksen tykö."

Juhannuksen tärkein ja arvokkain asia on tunnistaa Jeesus. Ja oppia tuntemaan hänet vielä paremmin ja paremmin.

Toinen tärkeä asia on, että voimme viedä veljemme, sukulaisemme, ystävämme, lähimmäisemme Jeesuksen luo.

Jeesus on Jumalan Karitsa. Vanhassa testamentissa uhrattiin karitsoita syntiuhreiksi. Uudessa testamentissa Jeesus uhraa itsensä viattomana Jumalalle. Hän kantoi meidän syntimme ristille. Rangaistus, joka olisi kuulunut meille siirrettiin Jeesuksen kärsittäväksi.

Kun uskomme häneen saamme synnit anteeksi ja uuden, mielenkiintoisen elämän. Voimme rukoilla ja kertoa kaikille Jumalan suurista teoista.

Oikea juhannusjuhla on niiden sydämessä, jotka rakastavat Jumalaa koko sydämestään.