Maaperä ratkaisee

Teksti ja kuva: Eero Ketola

Sama toistui jälleen kuluvana kesänä. Lapsena keräsin keväisin kotiin kauniita luonnon kukkia. Äidille veimme valkovuokkoja. Kesällä vuorossa olivat kukkivat sireenin oksat. Niistä tuli voimakas tuoksu.

Äidin äiti rakasti tuomen kukkia. Kun hän tuli Turusta käymään Perniössä niin keräsimme hänelle tuomen kukkia. Äiti asetteli ne kauniisti vaasiin. Tuoksu levisi nopeasti kaikkiin huoneisiin.

Viime viikolla keräsin luonnonkukkia. Ne kuihtuivat nopeasti, aivan kuin lapsena ottamani kauniit kukat.

Luonnosta otetut kukat eivät kuitenkaan jaksaneet kukkia kauan. Vaikka ne saivat vettä riittävästi, niin ne kuolivat muutaman päivän kuluttua. Ne oli heitettävä pois.

Luonnon kukat kuuluivat siihen maaperään, jossa ne kasvavat. Ne eivät viihdy irti otettuna vieraassa ympäristössä. Ne ovat kauniita vain hetken.

Kristillinen elämä muistuttaa luonnon kukkia. Kristitty viihtyy Pyhän Hengen ilmapiirissä. Kristitty viihtyy muiden kristittyjen seurassa ja saa ravintonsa Jumalan Sanasta. Kristitty juurtuu hyvään maaperään ja tuottaa satoa jopa satakertaisesti. Juurtunut kristitty voi ojentaa auttavat kätensä tukeakseen lähimmäistään.

Omalta kasvupohjaltaan irrotettu kristitty ei "kuki kauan" eikä viihdy kasvupohjalla, joka on sille vieras. Kristitty ei saa voimaa elää.

Paavalin kirjeessä kolossalaisille, luvussa kaksi on rohkaiseva sanoma meille kaikille:

"Niin kuin te siis olette omaksenne ottaneet Kristuksen Jeesuksen, Herran, niin vaeltakaa hänessä, juurtuneina häneen ja hänessä rakentuen ja uskossa vahvistuen, niin kuin teille on opetettu, ja olkoon teidän kiitoksenne ylitsevuotavainen"