Miksi?

"Miksi murehdit, minun sieluni, ja olet minussa niin levoton? Odota Jumalaa. Sillä vielä saan minä häntä kiittää hänen kasvojensa avusta. Minun sieluni on murheellinen minussa." Psalmi 42: 6 – 7

Teksti ja kuva: Eero Ketola

Katselin toukokuussa Helsingin lähellä allia. Tuota pientä, salaperäistä ja sympaattista vesilintua. Marraskuussa seurasin ruokailevaa allia Kiikalan Omenojärvellä.

Aina kun katsoo allia, niin tuntuu siltä, että lintu on jollain lailla murheellinen ja masentunutkin. Näin ei varmaan ole, mutta kuitenkin siltä tuntuu.

Tunne on laajemmassakin mielessä aina voimakas ja johdattaa ihmistä päätöksissä. Jos joku tuntee, niin on vaikea sanoa hänelle, että hän tuntee väärin.

Psalmin kirjoittaja oli murheellinen. Hän esitti kysymyksen itselleen. Useimmiten kysymys esitetään toiselle ihmiselle. Psalmin kirjoittaja kysyi itseltään!

Myös elämässämme on hetkiä, jolloin kysymme itseltämme: "Miksi?". Miksi minulle on tapahtunut tällaista? Miksi asiat eivät ole edenneet, niin kuin itse ajattelin.

Elämään liittyy kiinteästi kysymys: "Miksi?" Toisiin kysymyksiin saamme vahtauksen. Kaikkiin kysymyksiin emme saa vastauksia. Jumalaa odottava ja kaipaava, murheellinen Psalmin kirjoittaja ei saanut muuta vastausta kuin odotuksen.

Vastauksesi kysymykseen Psalminkirjoittaja oli vakuuttunut siitä, että hänen odotuksensa täyttyisi. Miksi? kysymys tulisi muuttumaan kiitokseksi siitä, että Jumala auttaa häntä.

Avun ja vastauksien antaja on elävä Jumala joka tuntee jokaisen ihmisen ajatukset ja tunteiden vaihtelun.