Pääsiäisaamuna

03.04.2021

Kuva ja teksti: Eero Ketola

Pääsiäisaamuna kaikilla oli kiire. Jerusalemissa levisi totuus ja valeuutinen

Matteus 27:62 -65; 28:1-7, 11 - 15

Pääsiäissunnuntaina Jeesuksen hautaa vartioineilla sotilailla oli sanoma vietävänä Jerusalemiin. He eivät kuitenkaan menneet viemään sitä maaherra Pilatuksen palatsiin vaan ylipappien luo. Miten sotilaat kuvailivat näille enkelin saapumisen hautapaikalle? Millä tavalla he selittivät enkelin käyttäytymisen ja hänen katseensa? Kertoivatko he ylipapeille pelkonsa ja voimattomuutensa? Todennäköisesti he olivat hengästyneitä, hermostuneita ja kiihtyneitä.

Vain osa vartijoista meni ylipappien luo. Missä muut vartijat olivat? Jäivätkö he vartiomaan tyhjää hautaa? Haudassa ei ollut enää mitään vartioitavaa. Piiloutuiko joku sotilaista puutarhaan? Menikö joku kasarmille ilmoittamaan upseereille? Suunnistiko joku kotiin perheensä luo? Me emme tiedä minne osa sotilaista meni.

Varmaa on kuitenkin sen, että vartijat, jotka eivät menneet ylipappien luo, olivat jännittyneitä ja peloissaan. Ehkä he olivat kerääntyneet yhteen paikkaan, joka oli ylipappien luo kiirehtivien vartioiden tiedossa. Heidän ajatuksensa risteilivät ja päätä pyörrytti. Milloin ylipappien luo menneet toverit tulisivat takaisin? Tulisivatko he lainkaan takaisin? Epäonnistuminen vartiotehtävässä merkitsi roomalaisille sotilaille usein kuolemanrangaistusta. Jos he eivät tulisi takaisin myös heidän henkensä olisi vaarassa.

Nähdessään tovereittensa tulevan sotilaat tuskin malttoivat odottaa uutisia. Heidän ystävänsä olivat ainakin elossa. He kerääntyivät mahdollisimman lähelle toisiaan kuunnellen mitä kaupungissa oli tapahtunut. Sotilaat avasivat olkalaukkunsa. Laukuissa oli paljon rahaa. Lahjusrahojen jakaminen alkoi heti. He kertoivat, että ylipapit lupasivat puolustaa heitä, mikäli tapahtuma tulisi Pilatuksen korviin. Heidän tulisi ainoastaan valehdella kaikille uteliaille kyselijöille.

Tapahtumat haudalla jakoivat sotilaiden ajatukset. He olivat todistaneet suuren ihmeen. Toisaalta he pelkäsivät, koska eivät olleet kykeneviä suoriutumaan heille annatusta tehtävästä. He olivat ammattimiehiä, mutta sinetti oli murrettu haudan suulta ja kivi oli vieritetty pois. Suurempi voima oli puuttunut asioiden kulkuun. He eivät menneet työnantajansa maaherran vaan ylipappien luo. Tapahtunutta ei voinut käsitellä sotilaan taistelukokemuksella.

Ylipapit ja kansan vanhimmat eivät muuttaneet suhtautumistaan Jeesukseen kuullessaan sanoman hänen ylösnousemuksestaan. Heidän sydämessään ei ollut tilaa Jeesukselle. Sotilaitten viestin olisi pitänyt olla heille viesti ylösnousemuksesta ja siitä, että ristiinnaulittu Jeesus todella on Jumalan Poika. He yrittivät kuitenkin kaikkensa, jottei totuus olisi tullut kansan tietoon. Totuuden ilmitulo olisi tuhonnut heidän arvovaltansa kansan ja roomalaisten silmissä.

Pääsiäissunnuntaina Jerusalemissa liikkui kaksi sanomaa. Kaksi erilaista uutista. Toinen oli totta, toinen ei. Magdalan Marian ja muiden naisten ilosanoma tavoitti opetuslapset ja heidän kauttaan kaupungin asukkaat. Opetuslasten päivä täyttyi sydämen hehkusta, ilosta, uskosta ja riemusta: Jeesuksen hauta on tyhjä. Ylösnousemus oli tapahtunut.

Vartioiden levittämä uutinen oli ylipappien ja vanhimpien sepittämä valhe. He sanoivat vartioille: "Sanokaa, että hänen opetuslapsensa tulivat ja veivät hänet varkain meidän nukkuessamme". Ylipappien ja vanhimpien valhe oli kaiken disinformaation ja valeuutisten äiti. Se oli vastakohta totuudelle. Valhe paljasti ihmisen sydämen pahuuden ja haluttomuuden uskoa Raamatun kirjoituksiin.

Samat kaksi sanomaa ovat edelleen liikkeellä. Kaksi ryhmää on edelleen levittämässä uutisia. Kristittyjen riemullinen etuoikeus on viedä pelastuksen lohduttava sanoma kaikille ihmisille kaikkialla maailmassa. " Kristus kuoli meidän syntiemme vuoksi, niin kuin on kirjoitettu, hänet haudattiin, hänet herätettiin kuolleista kolmantena päivänä, niin kuin on kirjoitettu".