Puhelinsoiton odottaminen pelasti heidät

Teksti: Eero Ketola. Kuva: Tauno Toukola.

Albania oli kaaoksessa 1990- luvun alussa. Pitkä Enver Hoxhan diktatuuri oli päättynyt. Ihmismassat velloivat ja halusivat poistua maasta. Durresin satamakaupungista lähti 7. elokuuta matkaan Vlora- niminen, vanha kauppalaiva. Laivaan ahtautui lähes 20 000 ihmistä. laiturilla velloi vielä tuhansia ihmisiä. Laituriköysiä pitkin yrittivät monet vielä laivaan, mutta he putosivat mereen.

Laiva oli huonossa kunnossa, mutta se lähestyi Brindisin satamaa. Italian rannikkovartiosto ei päästänyt pakolaislaivaa satamaan. Kaupungissa oli tuhansia jo aikaisemme Albanaista Italiaan saapuneita pakolaisia. Laiva saapui Barin satamaan.

Uusi pakolaisaalto käynnistyi vuoden 1997 alussa. Pyramidirahastot kaatuivat yksi toisensa jälkeen. Ihmiset menettivät säästönsä. Etelä-Albaniasta käynnistyi aseellinen kansannousu. Fierin seurakuntamme jäsenmäärä oli kasvanut noin sataan, lähinnä nuorista uskovista muodostunut seurakunta. Anarkian alkuvaiheessa noin neljännes seurakunnan jäsenistä poistui maasta. Suurin osa Kreikkaan ja Italiaan. Myöhemmin Keski-Eurooppaan ja aina Yhdysvaltoihin saakka.

Ulkomaiset lähetysjärjestöt evakuoivat työntekijöitään. Kaikki suomalaiset lähetit poistuivat myös maasta. Puolisoni Tellervon ja Jere poikamme kanssa evakuoiduimme Durresiin ja sieltä viimeisellä mahdollisella laivalla Pohjois-Italiaan, Triesteen.

Suomeen päästyämme soitin seurakunnan nuorille. Pojat vastasivat vuorollaan puhelimeen. Eräs heistä sanoi. – Olimme lähdössä Fieristä Vloraan. Kuulimme että sieltä lähtisi pakolaisia kuljettava laiva Kater i Rades Otrantoon, Italiaan. Innostuimme asiasta ja päätimme lähteä mukaan matkalle. Keskustelimme asiasta ja teimme päätöksen odottaa vielä soittoasi. Emme lähteneet vaan odotimme soittoasi, joka tuli seuraavana päivänä. Laiva oli jo lähtenyt Vlorasta. Uusia laivoja ja ihmissalakuljettajien laivoja kyllä lähtisi lähes joka päivä kohti Italiaa. Päätimme kuitenkin jäädä Fieriin ja osallistua seurakunnan toimintaa. Teimme oikean päätöksen.

Laiva, Kater i Rades, italiaksi Quattro in Rada lähti Vlorasta 28. maaliskuuta 1997. Otranton salmessa Italian armeijan alus, Sibilla keskeytti laivan etenemisen. Sibilla iskeytyi pakolaisia kuljettaneeseen laivaan. Alus upposi. Laivassa oli 120 ihmistä joista 81 hukkui.

Fierin seurakunnan pojat sanoivat minulle. – Jos emme olisi odottaneet soittoasi niin olisimme lähteneet Vloraan ja laivaan. Olisimme hukkuneet mereen. Kiitos että soitit.

Elämän tilanteet muototuvat toisinaan pienistä asioista. Soittaessani pojille Fieriin, en tiennyt, että soiton seurauksena ryhmä seurakunnan nuoria uskovia olisi hukkunut mereen. Jokainen elämämme päivä on tärkeä. Kun tunnemme Jumalan vaikutuksen sisimmässämme niin edetään ja toimitaan sen mukaisesti.

Roomalaiskirjeessä Paavali kirjoittaa "Kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat".

Osa tapahtumista on puhuttu Salon helluntaiseurakunnan jumalanpalveluksessa 18.2.2024