Siunauksen salaisuus

Teksti: Hilkka Rauhala. Kuva: Eero Ketola

Siunaus on Jumalan kokonaisvaltaista huolenpitoa lapsistaan – hengellisesti, henkisesti, fyysisesti, taloudellisesti, sosiaalisesti. Siunaus on sitä, että "ei minulta mitään puutu". Psalmi 23, paimenpsalmiksikin kutsuttu, on hyvä esimerkki siitä, mitä siunaus on: vihreät niityt ja virvoittavat vedet sekä eteeni katettu pöytä, minua varten. Ja vielä ylitsevuotava malja, minkä ymmärrän tarkoittavan kaikkea, mitä elämässä tarvitaan niin fyysisessä, psyykkisessä kuin hengellisessäkin mielessä.

Siksi pyydän usein siunausta läheisilleni, työkavereilleni, sisaruksilleni, seurakunnalleni, eri maiden kristityille ja niille, jotka eivät vielä ole löytäneet Jeesusta. Koko maailmalle, että mahdollisimman moni tulisi tuntemaan todellisen rauhan uskossa Jeesukseen – se on suurin siunaus.

Siunaus on mielestäni myös sitä, että ihminen oppii olemaan tyytyväinen siihen, mitä hänellä on. Silloin jokainen päivä on siunattu, hyvä, riittävä. Joku on joskus sanonut: Vähään tyytyväinen on rikas. Niinpä siunaus ei olekaan sitä, että meillä olisi paljon kaikkea, vaan että olemme kiitollisia siitä, mitä meillä on. Ja voimme jopa oppia jakamaan toisillekin siitä, vähästäkin. Silloin Jumala siunaa sen, minkä jaamme, ihan niin kuin Jeesus siunasi pienen pojan eväät, ne viisi leipää ja kaksi kalaa, joista riitti siunattuina tuhansille. (Katso Matteuksen evankeliumi 14: 15–21)

Tuon eteesi, Herrani

nämä evääni, vaatimattomat

ja kun katsot niitä siunaten

tiedän: tarvitsevalle riittää

eikä mitään puutu

siltä joka luottaa Sinuun