Suojasatamassa

Katselin kesällä luonnonsatamaan kovan tuulen keskeltä tulevia veneitä, jotka etsivät yöksi suojaa ja levähdyspaikkaa. Joku tiesi heti, mihin kohtaan voi laskea ankkurin ja rantautua; joku kokeili useamman kerran eri kohtia - varovasti ensin rantaa kohden ajaen - mistä löytyisi sopiva paikka ennen kuin rantautui. Itse löysimme helposti hyvän paikan edellisen käynnin perusteella. Joskus - vaikka olemme olleet vierassataman laiturissa - olemme heränneet keskellä yötä, kun köli on kolahdellut kiveen tuulen kääntyessä. Ei siinä auttanut muu kuin mennä siirtämään venettä parempaan kohtaan.

Teksti ja kuva: Riikka Hallikainen 

Me tarvitsemme elämässämme levähdyspaikkoja ja -aikoja. Säännöllinen irtiotto arjesta ja hetken rauhoittuminen lataa akkuja. Meidän on kuitenkin hyvä pysähtyä miettimään minkä asioiden parissa rentoudumme ja levähdämme. Ovatko rentoutumis- ja lomanviettotapamme sellaisia, jotka pitävät yllä Jumalasuhdettamme vai vievätkö ne jopa kauemmas Hänestä. Ruokkiiko levähdys uskoamme ja tuo sisäisen levon ja virvoittaa näin myös uskoamme? Vai onko vaarana, että vaapumme puolelta toiselle tuulen suunnan vaihtuessa tai vietämme vapaa-aikamme niin, että pohja kolahtaa kiveen tai ankkuri antaa periksi - löydämmekö itsemme Jumalasta kauemmaksi ajautuneena tai tekemästä asioita, jotka voivat johtaa meidät syntiin? Vai pysymmekö rauhallisesti ja varmasti kiinni Jumalan läsnäolossa ja tahdossa - hänen suojasatamassaan?

Itse huomasin että lomalla Raamatunluku ja rukous meinasivat jäädä vähemmälle, kun mielessä oli jo tuleva purjehdusmatka ja sen suunnittelu tai jokin muu mukava ajanviete. Niiden jäädessä huomaa, että sisäinen levollisuus saa säröjä ja pienetkin asiat alkavat ärsyttämään. Ja kun Jumala jää taka-alalle hengellinen ihminen meissä alkaa voimaan huonosti. Raamatun sana, rukous ja Jumalan läsnäolossa oleminen virvoittavat ja antavat sisäistä levollisuutta. Niin kuin Psalmissa 23:2-3 sanotaan: "Hän vie minut vihreille niityille, hän johtaa minut vetten ääreen, siellä saan levätä. Hän virvoittaa minun sieluni, hän ohjaa minua oikeaa tietä nimensä kunnian tähden."

Jos merellä on tärkeää etsiä turvallinen ja varma suojasatama levähdystä varten, on se varmasti vielä tärkeämpää elämän lepohetkissä.

"Missä kuljetkin, pidä hänet mielessäsi, hän viitoittaa sinulle oikean tien." (Sananlaskut 3:6)