Ristin varjossa

Teksti: Rainer Friman Kuva: Eero Ketola

Muistan, kuinka nuorena miehenä ajattelin, että kunhan löydän itseni, löydän totuuden. Minulla oli hillitön tarve oppia tuntemaan itseni. Olin länsimaisen filosofian koukun niellyt nuori mies. Elämän tarkoitus on löytää persoonani, ajattelin.

Nyt, vuosikymmeniä myöhemmin ajattelen: kunhan kadotan itseni, löydän elämän. Jeesus puhui tästä muun muassa Matteuksen evankeliumin luvussa kymmen ja jakeessa 39: "Joka löytää elämänsä, kadottaa sen; ja joka kadottaa elämänsä minun tähteni, hän löytää sen."

Länsimainen filosofia lähtee siitä, että totuus on persoonassa, ihmisessä itsessään. Kristinusko julistaa, että totuus on Persoonassa, Kristuksessa. Näiden kahden maailman välissä on ammottava kuilu. Tuon kuilun täyttäjä, Jeesus Kristus, kutsuu ihmistä kadottamaan elämänsä löytääkseen sen. Uskonnollisuus on halki historian kammoksunut näin persoonallista yhteyttä Kristuksen kanssa. Sille riittää säännöt; Jeesukselle ainoastaan sydän!

Kuilun välissä on risti. Risti on vastaus ihmisen hajaantuneen persoonan eheytymiseen. Eheytyminen alkaa siitä, että ristiinnaulitsen itseni saadakseni elämän, totuuden. Vain ristin varjossa voin vapautua itsekeskeisyydestäni - tuosta synneistä suurimmasta. Ristin varjossa eläessäni ihmiset lähelläni voivat loistaa, olla vapaita itsekeskeisyyteni kahlitsevasta voimasta.

Evankeliumi on ilosanoma - silloinkin kun minun on kuoltava. Ristin tuolla puolen on ylösnousemus ja elämä!