Tunteet sallittu, saa itkeäkin

Teksti ja runo: Hilkka Rauhala. Kuva: Eero Ketola

Elämään kuuluvat kaikki tunteet. Johanneksen evankeliumin 11. luku kertoo Lasaruksesta, joka asui sisartensa Martan ja Marian kanssa Betaniassa. Jeesus rakasti näitä kolmea sisarusta. Jeesus rakasti ja näki, mikä oli parasta niin Lasarukselle kuin hänen siskoilleenkin. Eräänä päivänä Jeesus kertoi opetuslapsilleen Lasaruksen kuolleen, minkä vuoksi heidän pitäisi lähteä Juudean Betaniaan. Heidän edellisellä käynnillään Juudeassa juutalaiset olivat yrittäneet kivittää Jeesusta; siksi opetuslapset vastustivat nyt lähtöä. Miten monenlaisia tunteita niin Jeesuksella kuin opetuslapsillakin!

Tuomas, yksi opetuslapsista, ei ymmärtänyt yhtään, miksi Jeesus halusi mennä katsomaan kuollutta. "Menkäämme mekin sinne kuollaksemme hänen kanssaan", oli Tuomaksen kommentti – Tuomas tunsi varmaan jonkinlaista epätoivoa kuullessaan Lasaruksen kuolleen. Jeesus lähti kuitenkin opetuslapsineen Betaniaan, jonne saavuttuaan Jeesus liikuttui syvästi, kun näki Marian ja muiden itkevän. Jeesus itse vapisi liikutuksesta.

Ja Jeesus itki. (Joh.11:35). Sitten Jeesus teki jotakin, mitä kukaan ei odottanut. Hän kutsui kuolleen ulos haudasta. Johannes kertoo, että tapahtui, niin kuin Jeesus oli sanonut, kuollut tuli ulos. --- Jeesus sanoi heille: "Päästäkää hänet siteistä ja antakaa hänen mennä." (Joh.11:44)

Hän liikuttui ja järkyttyi, suri ja itki.

Hän tunsi tuskan ja surun

rakkaan ihmisen menetyksestä.

Hän tiesi, miten Jumala saisi kunnian;

miten kuolemasta versoisi uusi elämä.

Hän rakasti, eikä kuolemalla ollut enää valtaa.

"Päästäkää hänet siteistä ja antakaa hänen mennä"

jätettiin meille tehtäväksi: vapauttaa sidotut,

antaa heidän mennä ja elää vapaina, tuntevina.

Rakkaus, tunteista suurin, saa aikaan ihmeitä.